Omien tilojen saamiseksi ostettiin nykyinen tontti jo syyskesällä 1932. Se hankittiin suojeluskunnan nimiin, koska niin oletettiin saatavan valtakunnalliselta järjestöltä varoja talon rakentamiseen. Kaikki puutavara taloa varten saatiin lahjoituksena omalta kylältä, eikä yhdessäkään tuvassa tullut kerääjille kielteistä vastausta. Seuran alkuaikoina pesäpallo ja yleisurheilun kenttälajit olivat pääasialliset harjoittelumuodot. Juoksurataa ei kentän pienuuden takia voitu rakentaa, joten juoksulajit harjoiteltiin ja kilpailuissa juostiin maantiellä. Seuran pesäpallojoukkue kävi vuosittain eri kylissä ja joskus naapuripitäjissäkin kilpailumatkoilla. Kohokohta oli kesäjuhlat, jolloin pidettiin maakunnalliset urheilukilpailut. Talvella harrastettiin hiihtoa, joka olikin jokaisen laji, sillä autoja oli vähän ja tiet auraamattomia, joten sukset muodostuivat yleisiksi kulkuvälineiksi.
Sota katkaisi seuran toiminnan mutta rauhan tultua urheiluharrastus alkoi käynnistyä uudelleen, tosin melko vähäisin yrityksin. Olihan urheilutalo joutunut seurakunnan omistukseen ja urheilukentällä kasvoi pitkiä puuntaimia. Ei ollut paikkaa missä toimia. Niemiseen perustettiin myös toinen Tarmo -niminen urheiluseura, joka otti päälajikseen jalkapallon. Urheilukentän puuttuessa jalkapalloa pelattiin läheisellä vesijättömaalla ja milloin milläkin aholla. Vähitellen ryhdyttiin neuvottelemaan seurakunnan kanssa talon saamiseksi paikallisten seurojen ja yhdistysten omistukseen. Kauppa onnistui ja se tehtiin maaliskuussa 1951. Ostajina olivat Niemisen Marttayhdistys, Sintsin maamiesseura ja Niemisen urheilijat ry. jotka perustivat hoitokunnan ylläpitämään taloa. Urheilukentän kunnostus ja hoito jäi urheiluseuralle.

Seura piristyy

Urheilijoiden suurimpana huolena olivat rahavarat, mutta siitä huolimatta alettiin suunnitellla talo-osuuksien ostoa muilta kylän seuroilta. Vuonna 1959 lyötiinkin kaupat lukkoon Sintsin Marttayhdistyksen kanssa ja 1962 kahden muun osakkaan kanssa. Uusi johtokunta ja puheenjohtaja saatiin seuralle 1960, minkä jälkeen seura on kaiken aikaa elpynyt ja edistynyt. Puheenjohtajaksi tuli Osmo Mölsä ja jäseniksi Mikko S. Hirvonen, Antti O. Hirvonen, Jorma Rouvinen, Veikko Hirvonen, Pentti Hirvonen, Esko Pakarinen, Verner Pippuri, Elis Tuhkalainen ja Esa Tikkanen. Heidän ensimmäisiä toimiaan oli puiden kerääminen kylältä, jotta urheilutalon pihaan saatiin toimiva kioski seuran varoja kartuttamaan. Hiljalleen alettiin kaavailla myös talon kunnostamista ja näkyvimpänä osana seuran piristymisestä oli runsas joukko joka ilta jalkapallon perässä kentällä pyörimässä. Ja Jalkapallon lisäksi kasvoi yleisurheilun, hiihdon ja suunnistuksen harrastus. Varsinkin suunnistuksessa menestyttiin myös pitäjän ulkopuolella pidetyissä kilpailuissa. Urheilijat liittyi vuonna 1963 Palloliiton Pohjois-Karjalan piirin jäseneksi ja alkoi kilpailla jalkapallon aluesarjassa. Samanaikaisesti kunnalta pyydettiin apua jotta saataisiin Niemiseen oikeat mitat täyttävä jalkapallokenttä. Kunta ei asiaan tarttunut ja niinpä seura itse suoritti maahankinnat. Kentän kunnostaminen jäi kesken, kun saatiin tieto veikkausvoittovarojen saamisesta. Silloin ryhdyttiin urheilutalon kunnostamiseen, joka saatiin päätökseen vuoden 1968 alkupuolella, samalla urheilutalo sai tärkeän laajennuksen, osittaisten veikkausvoittoavustusten avulla. Rahoittaminen oli tuottanut suuria hankaluuksia, koska veikkausvoittovaroilla vain pieni murto-osa menoista onnistuttiin hoitamaan. Alkupääoma onnistuttiin hankkimaan kylien yhteisellä velkakirjalla, jossa takaajia oli n. 40. Kenttä saatiin valmiiksi kunnan takaaman lainoituksen turvin v. 1971. 
Parhaaseen aikaan 1970 -luvun puolivälissä liigapeleissä seuralla oli laittaa peleihin kuusi miesjoukkuetta ja yksi naisjoukkue. Seura oli pahoin velkaantunut. Taloutta elvytettiin mm. opetusministeriön v.1972 myöntämän "hätälainan" turvin. Talkoohenki kuitenkin oli voimakas ja seura sai hyviä mm. talkoourakoita. Niinpä v.1982 seuran talous kääntyi plussan puolelle. Huoltorakennus valmistui v.1993. Talouden hoidossa ja varojen hankinnassa ovat merkittäviä olleet mm. valtaisa talkootyömäärä, 70 -luvulla iltamien tuotot, vuodesta 1970 alkaen bingotoiminta, myös erinäisistä avustuksista on ollut merkittävää apua. Seuran jäsenmäärä on ollut enimmillään n. 330.
Yksi perustajajäsenistä Uljas Karppi muisteli, että urheilijoiden historian alkuvaiheessa yleisurheilun ja hiihdon ohessa oli tanssi tasavertainen laji ja eräs tärkeä vaikuttaja seuran perustamiseen. Urheiluharrastus oli silloin erilaista, ei ollut jatkuvaa harjoittelua niinkuin nykyisin. Kun joskus yleisurheilu- tai hiihtokilpailut pidettiin, tulivat kaikki osanottajat sinne kylmiltään sen kummempia etukäteen harjoittelematta. Seuran huoleksi tuli myös tanssien järjestäminen. Aikaisemmin niistä huolehti suojeluskunta mutta sille puuha kävi hankalaksi, koska säännöt vaativat, että tanssia sai vain ohjelmallisten iltamien päätteeksi. Ja pienellä kylällä oli ollut jatkuvasti vaikeaa värvätä esiintyjiä näytelmiin. Urheiluseuralla oli puolestaan oikeus järjestää pelkkiä tansseja.  

Lähteinä käytetty NiemU:n arkistoa ja niissä olevia lehtileikkeitä paikallisista maakuntalehdistä.